Sport Tourer vai keskiluokan menijä

Automaailma on pullollaan vaihtoehtoja joka lähtöön. Kun keskitytään kohtuuhintaiseen käyttö- tai perheautoon, tullaan valinnan äärelle. Tyytyäkö pienikulutuksiseen Toyota Avensis VVT:iihin vai otetaanko käyttöön naapurimerkin RS- tai GTi -logolla varustettu kovempi menijä.

Autojen markkinahinta määräytyy kysynnän ja tarjonnan mukaan. Halutumpi malli pienellä tarjonnalla on usein kallein. Perinteisesti Japanin Toyotaan luotetaan Suomessa eniten, mutta tällöin on käyttöautossa tyydyttävä keskinkertaiseen suorituskykyyn. Alle kaksilitraiset vapaasti hengittävät voidaan rajata karkeasti samaan kansanauto -kategoriaan. Näillä menopeleillä ei saada uskonnollisia elämyksiä. Tuntuva 50 hevosvoiman lisäpotentiaali syntyy esimerkiksi Skodalla ja Ford ST:llä turbon siivittämänä, kun taas Volkkarin GTi puhaltaa vielä vapaasti. Näistä versioista seuraavakin askel on tarjolla;  tosin käytännöllisyyden kustannuksella. Nykytrendinä on moottoreiden korkeaviritteisyys, jolloin iskutilavuudesta häviää paljon tilaa. Turbo tai mekaaninen ahdin säestää menoa. Kysymysmerkkinä on  yksilitraisten yli sataheppaisten koneiden kestävyys pitkässä juoksussa niin merkillä kuin merkillä. Nämä voimanlähteet ovat valmiiksi trimmattuja, mutta pyörivää massaa ja kitkapintoja on vähemmän. Metallin kestävyys pannaan koetukselle.

Perusautoa astetta liukkaampi menijä voi maksaa käytettynä 20-50% enemmän kuin vaihtoehtonsa. Sen arvo laskee keskimäärin nopeammin suuremman lähtöhinnan ja lyhyemmän käyttöiän takia. Niinpä pari vuotta vanha sport-malli voi olla vaihtoehto uudelle tavis-kulkineelle. Lisähuoltoihin on kuitenkin varauduttava. Rahalla saa ajomukavuuden ja turvallisuuden tunteen tienpäällä ohittaessa. Alusta on jäykempi ja vaihteisto muuntaa voiman nopeasti asvalttiin.
Tavallisen käyttöauton ja "sliiperin" kulutuslukemat lähestyvät nyt kovaa vauhtia toisiaan . Keveällä kaasujalalla erikoismoottori suoriutuu euron venytyksestä jopa perinteistä mallia paremmin.  Autotehtaiden viritystekniikka menee koko ajan harppauksin eteenpäin. Esimerkiksi kaksilitraisen Skodan bensaturbon kaupunkikulutus on vähentynyt 10,1 :stä 7,7 litraan kuuden vuoden aikana tapahtuneessa kehityksessä (2009-2015). Tulevaisuudessa lukemat pienevät entisestään sähkön ottaessa valtaa hybridi-markkinoilla. Toisaalta vaihtoehtoisten polttoaineiden läpimurto muuttaa kulutuslukemat totaalisesti.

Dieselit ovat ryhmä itsessään. Tähän koulukuntaan kuuluvat muunmuassa sataakahtakymppiä etelästä Lappiin ajavat duunarit ja toimihenkilöt. He pitävät olostaan raa´an voiman välittyessä kaasupolkimesta maankamaraan. Nastat ovat lujilla terävissä kiihdytyksissä. Voima loppuu pienellä moottorilla kolmentuhannen kierrosluvun jälkeen, jolloin kaivetaan laatikosta ylivaihde tai mennään muuten vain suurinta kattonopeutta eteenpäin. Perinteisiä naftatoimisia kulkineita on tarjonnut jo pitkään esimerkiksi Audi. Kaksilitraisesta turbosta on lähivuosina otettu irti jopa 170-190 hevosvoimaa ja 350-400 Newtonmetriä. Voidaan puhua nautinnollisista lukemista ja samaan hengenvetoon myös kukkaro tykkää mittarikentällä touhutessa.

Suomalaiset tykkäävät perinteisistä "karvalakkimallin" autoista. 1.6 litrainen menijä riittää hyvin. Ajoihan isänikin sellaisella. Nykyään auton lisävarusteiden kirjosta ilmastointi alkaa olemaan hyväksyttyjen listalla. Pysäköintiavustimet ja tutkat tekevät vielä tuloaan suurelle yleisölle. On totta, että autoiluun ja käytännöllisyyteen pätee myös vanha sääntö: Mitä vähemmän liikkuvia osia, sen parempi. Ihmiset vierastavat vielä tätä ajatusta nykysähkön hoitaessa enemmän ja enemmän auton eri toimintoja. Alipainetta haistelevat anturit ovat väistyneet jo päiviä sitten. Nykyään pakokaasu-turbokin herätetään eloon sähköavusteisesti. Uudet turvavarusteet automaattisesta hätäjarrutuksesta kaistanvaihtoon ja liikkeellelähtöön auttavat oikeasti rattiin nukahtaessa. Uuteen tilanteeseen sopeudutaan vähitellen. Toisilla muutos kestää kauemmin. Vanhassa vara parempi sanoi mies, joka vieraili samassa lomakohteessa 17:ä kertaa.

Nykytrendi automaailmassa on se, että voima on ylivoimaa. Premium- ja jo keskiluokan autotkin kulkevat eteenpäin lähes pintakaasun turvin. Tästä esimerkkinä Volvo luottaa uudessa V90:ssä jokaisessa mallin moottorissa 1969-kuutioiseen runkoon (2016). Downsizing eli voimanpesien tiivistäminen pienempään tilaan jatkuu ja T5 ei ole näin enää viisikoloinen vaan nelisylinterinen murisija. Kesyimmästä bensakoneesta otetaan nyt pois 254 hevosvoimaa ja 350Nm vääntöä. Pakokaasuturbon voimalla. Kehitys kymmenen vuoden takaiseen on merkittävä, koska moottorista on lähtenyt koosta pois viidesosa teholukemien jopa hieman noustessa. Hiilidioksidi-päästöt ovat pienentyneet parikymmentä grammaa kilometrillä Euro 5 -standardin myötä. Lippulaiva-mallissa suhteellisen pientä konetta auttaa sähkömoottori, jolloin voima- ja päästölukemat saadaan edustusluokan tasolle ja samalla vihreiksi.

2016 vuonna ei haeta enää niin paljon kokemuksia ja vauhdinhurmaa liikenteessä kuin ennen. 70-luvulla Hankirallin voittaja saattoi ajaa paluumatkan kotiin Keski-Suomeen siviilirenkailla, piikkipyörien ollessa mukana auton takakontissa. Mekaanikkoakaan ei tuohon aikaan tarvittu. Kyseessä oli yhden miehen show. Autoilu menee kuitenkin koko ajan helpompaan suuntaan. Menneiden vuosikymmenien rallikuninkaat eivät osanneet ennustaa nelivetojen ja ajonvakautusten läpimurtoa. Ajotoimintojen automatisoinneista puhumattakaan. Nykypäivänä puoliautomaattinen autoilu Tampereelta Helsinkiin on realismia. Teknologian kehitys vapauttaa ihmisen voimavaroja muuhun toimintaan; voidaan palautua paremmin ja keskittyä vaikkapa perillä paremmin urheilusuoritukseen. Ihminen on tulevaisuudessa ehkä mukavuudenhaluisempi, mutta erittelee kykynsä entistä selkeämmin. Farkut jalassa ei urheilla. Auton kehittyminen on samanlainen ilmiö kuin mobiili vallankumous. Biili on aina paikalla ja valmiina, muttei vaadi itselleen niin paljon huomiota.

Sport tourer tai muun urheilullisemman automallin valitseminen arkikäyttöön lisää kuljettajan pelivaraa liikenteessä talouden salliessa. Nuorekas meno on päivän sana, mutta kaikkea voimareserviä harvoin edes tarvitsee. Hätätilan varalta sitä on hyvä olla. Liikennevaloista ja risteyksistä poistuminen nopeasti lisää kulkemisen joustavuutta ja pipon ei tarvitse olla kireällä ylämäessäkään. Todellisen perusauton valitsija luottaa ehkä enemmän alhaiseen hintaan ja siihen ettei menopeliä tarvitse viedä merkkihuoltoon ensimmäisen sähkövian ilmaantuessa.

Tulevaisuudessa käy niin, että ns. tavalliset vuosituhannen taitteen autot häviävät pikkuhiljaa katukuvasta. Moottorit tulevat olemaan korkeasti trimmattuja päästönormien kiristyessä. Hyötysuhteet paranee. Polttomoottorit menettävät kuitenkin pian monopoliaan autoilun suvereenina voimanlähteenä. Tai riippuu mihin herra Trump maailmaamme johtaa. Autolta vaaditaan enemmän myös mukavuudessa ja turvallisuudessa. Olemme murroksessa, jolloin auton elinkaari muuttuu valmistajien tehdessä enemmän yhteistyötä. Varmaa on kuitenkin se, että vanhempi tavallinen auto kysyy ja vaatii enemmän käskijältään. Ainakaan rattitaidot eivät pääse kuskilta ruostumaan. Kummallakin autoilun koulukunnalla on puolensa. Autonsa saa valita. Suomi on vapaa maa.

Automarkkinat

 Kevät tekee tuloaan ja mieli tekee jotain uutta. Tai hyvää vanhaa.  Vaihtelu kuitenkin virkistää ja myynti-ilmoitukset saavat isomman arvon etsijän silmissä. Tarjontaa tulee vaikka stressiin asti niin ilmaisjakelulehdistä kuin netin palstoilta. Pyörät ovat ajokauden suurimpia houkuttimia, mutta myös katoton nelipyöräinen kiinnostaa. Toisaalta hyvin ilmastoitu Volvo on yksi vaihtoehto vanhan neutronipommin kestäneen rättisitikan sijaan.

Kesä on kaksipyöräisten ja harrastekärryjen kulta-aikaa. Jo maaliskuussa katsastusasemilla riittää kuhinaa museoikäisten autojen tarkastusjonossa. Harrasteajot  on syytä aloittaa jo hyvissä ajoin heti lumen kaikottua, jotta voi herättää sopivaa kateutta lähinaapurustossa. Virallinen ajokauden aloitus on vasta vappuna, jolloin maamme kaupungit toimivat kokoontumisajojen näyttämönä. Siellä nähdään mitä talvella on saatu aikaan ja saadaan ideaa mitä hankitaan tai tehdään seuraavaksi. Suvihan on vasta alussa.

On olemassa monentasoista ostamista. Ensimmäisenä askeleena voidaan pitää ajatuksen tasolla olevaa vaihetta. Olisi kiva saada tietynmallinen kapistus. Kakkostilanteessa kuluttaja istahtaa netin ääreen ja koneella voi vierähtää tunteja. Halvimman ja kalleimman vaihtoehdon välillä käydään armoton kiista. Onko rikkaalla varaa halpaan? Meitä suomalaisia löytyy markkinoilla moneen junaan puolueeseen katsomatta. Ostaminen onkin aina persoonallinen tapahtuma. Ajatustyön tuloksena vaihtelevan ajan jälkeen saavutetaan korkein taso eli ostopäätös. Kun sopiva yksilö löytyy, autoa lähdetään hakemaan vaikka Iisalmesta asti, jos kunnon kuume yllättää. Toki kaupat voidaan vielä jättää tekemättä, jos myyjän puhe ja tuotteen habitus ei ole sopusoinnussa.

Suomen tärkeimmät ajoneuvojen markkinapaikat internetissä ovat tori, nettiauto ja findit. Ne ovat käteviä välineitä hankkia ja menettää rahaa.  Käytettävyydeltään findit on suppein, koska se hakee heti vain lähialueen mahdollisuudet omasta maakunnasta. Tori taas laajentaa helposti hakutulosta useaan vaihtoehtoon. Jos haluaa myydä auton tai osia, nettiauto on paras kansallinen sivusto - ainakin vielä. Ilmoitusten päivittäminen käy helpoimmin heti ilman välivaiheita. Nettiauton hakukoneella onnistuu myös mukavasti rajaus vaikkapa rengassarjoihin, renkaisiin tai pelkkiin vanteisiin. Oikeat hakusanat ovat olennaisia ajoneuvoaiheisilla sivuilla. Esimerkiksi oman auton pyörän pulttijako on tiedettävä. Jos näitä voiman siirtäjiä on hankkimassa.

  Kaupankäynti on joka kerta erilaista, joten oma peli kannattaa pitää aina samanlaisena. Täytyy tietää mitä haluaa, ja toisaalta on osattava myyjänä myös luopua tavarasta. Kysynnän ja tarjonnan laki.  Suomen markkinoilla on tarjolla kulkupelejä laidasta toiseen. Ääripäänä myynnissä on auto, joka on neljättä kertaa eri ostolapun kanssa huhtikuun aikana. Näitä kannattaa välttää. Suomi ei tule näillä kuntoon. Omistajatiedot ennen ostoa saa kätevästi Trafilta sähköisesti neljällä eurolla. Se kannattaa sijoittaa, jos ei halua tulla koijatuksi. Ja turha vatulointi jää pois.

Ostotapahtumaan kannattaa varautua sopivasti varsinkin yllätysten varalta. Tuote on harvoin parempi kuin ilmoituksessa tai mitä on annettu ymmärtää. Lisäksi myyjä on harvoin ajatellut saavansa auton myytyä merkityllä hinnalla. Lakeuksilla perinteeseen kuuluu muutaman kympin tinkivara tonnin autosta. Puhumalla saa lisäksi peitettyä vuosittaisen parkkisakon kulut. Ostajana myyjää on turha ärsyttää liian alhaisella tarjouksella kärrystä. Ellei ole sitten itse Suomen huutokauppakeisari tai Amerikan Richard Rawlings. Hyvään tulokseen pääsemiseen on havaittu, että kummankin osapuolen on otettava toinen tosissaan -ainakin pääosin.

Automallin valinnassa kannattaa olla tarkkana. Valmistaja taktikoi myynnissä olevilla malleilla ja käyttää oljenkorren auton facelift -päivityksellä. Nykypäivää ja lähimenneisyyttä on, että yli keskiluokan automalliin vaihdetaan tehtaalla xenon -ajovalojen sijaan ledilamput valokuitunauhoineen. Lisäksi etu- ja takaspoileri sekä helma usein muokataan. Auto valitaan yleensä fiiliksen perusteella, mutta kaaran lisävarustelista voi toimia hyvänä järjen palauttajana vertaillessa eri malleja ja merkkejä. Toiset tykkää mukautuvasta vakionopeussäätimestä, kun taas sadetunnistin on toisille tärkeämpi. Toisen puutos on toisen vaihtoehdon etu. Kun malli uusiutuu kokonaan, on syytä miettiä tyytyäkö 2004 vuoden Ford Focus 1. koriin vai samalle vuosimallille rekisteröityyn uudempaan versioon.  Otteessa tai nykyään katsastustodistuksessa lukeva päivämäärä ei ole auton arvon tae markkinoilla, kun puhutaan kymmeniä tuhansia maksavista rakkineista. Myyntirintama on laaja. Uuden auton ulosajo liikkeestä maksaa tuhansia. Hyvällä selityksellä autoa jälleen myytäessä ehkä satasia.          

Uutta autoa hankittaessa on järkevää rekisteröidä se mallista riippumatta alkuvuodesta, jos auto tulee ulos tehtaalta syyskuussa. Valmistajan ja varaosien kannalta tämä biili on tarkoitettu seuraavaan vuoteen. Tokihan sen voi ottaa käyttöön heti, mutta tällöin myytäessä uusi ostaja kihisee onnesta parin tonnin alennuksen kiiluessa silmissä. Ulkomailta tuodussa neljäpyöräisessä on merkitty käyttöönottopäivä korttiin usein 00. alkuiseksi ilman tarkkaa ajankohtaa. Sitä ei saa sekoittaa ensirekisteröintiin Suomessa.

Autojen ja varaosien hinta vaihtelee maakunnittain. Esimerkiksi autoliikkeiden suuri määrä alentaa halvimpien ajoneuvojen arvoa Pohjanmaalla. Tarjontaa on ja kilpailuasetelma yksityisten toimijoiden kanssa on valmis. Jos haluaa venyttää euroa kunnolla, kannattaa varsinkin osat tilata ulkomailta. Virosta toimitus kestää yleensä 2-3 arkipäivää ja Saksasta vähän enemmän. Useat saitit ovat suomenkielisiä ja jopa online-viestiketjuun voidaan vastata meidän kielellä. Kätevin yksittäisten varaosien nettisivusto on jenkkiläinen ebay.com. Toimituskustannukset ja mahdolliset tullit näkyvät suoraan sivupalkista. Amazon tarjoaa myös autoaiheista tavaravirtaa hyvällä kilpailuasetelmalla. Ulkomailta tilattaessa täytyy muistaa tarkistaa oikeat varaosanumerot tai muutenkin, että tuote on oikea. Muuten häviää pitkä euro.

Kesä on tuloillaan ja sileä ajokausi on jo reilusti käynnistynyt eri puolilla Suomenniemeä. Lapissa pärjää vielä hetken kelkalla, mutta kohta asvaltti paistaa sielläkin. On aika suunnata keväthuutokauppoihin ja kokoontumisajoihin arjen vastapainoksi. Eri autofirmat tekevät myös kampanjaa juuri tähän aikaan, joten ei olisi pahitteeksi, jos pihan täytteeksi saisi nettiarvonnasta jääviileä -puhaltimella varustetun Saabin. Mikseipä myös paappiska kelpaisi.

Kylmän vaikutukset nelipyöräisiin

Suomessa talvi näyttää kaikki puolensa; on vettä, lunta, jäätä ja höyryä. Yhdistettä kaikissa muodoissaan. Loskaa lentää joulukuussa lasinpesunestekannun edestä ja moottoriahan saa käyttää kunnon pakkasessa vain sen neljä minuuttia. Välillä ei tiedä tuleeko vesihöyry kannentiivisteestä vai sulavasta lumikasasta. Pyyhkijät saa irroittaa melkein joka aamu auton oltua ulkoilemassa yön yli. Sitä on Suomen talvi.

On todettu, että auton kylmäkäynnistys kuluttaa moottorin sisuksia Helsingistä Kuusamoon vastaavan matka-ajon verran. Tämä on helppo uskoa: Startti vikisee, koneenelimet kitisevät, perästä pöllähtää savupilvi ja lopulta laite on hörähtänyt käyntiin. Allekirjoittaneellakin on jäänyt usein myös lämmitys töpseli kuistin reunalle. Nykyään sydäntalvikelit ovat yksittäisiä jaksoja, kun Siperian tuulet pääsevät puhaltamaan parinkymmenen asteen pakkasrintaman suomineidon päälle. Ennen tätä on voitu olla plussan puolella kuukausitolkulla. Tammi-helmikuun ilmoihin on syytä varautua ajoissa tarkastamalla akku ja jäähdytinnesteet. Moottoriöljyn vahvuus mielellään 0- tai 5W - alkuiseksi. Jos kone sen sietää.

Kylmä vaikuttaa muuhunkin kuin pelkkään voimanlähteeseen. Ohjaus ennen kaupunkikierrosta on jäykkä kuin korean hallitus, kunnes letkeys palautuu kesäajan tasolle. Vaihdekeppiäkin saa tosissaan suostutella. Uudemmissa autoissa päänvaivaa herättää myös kojelaudan ääntelyt, kun muovi hakee muotoaan lämpövaihtelussa. Talvi tekee hallaa autolle kokonaisvaltaisesti verrattuna suveen. Harvoin tulee ajateltua, kuinka pallonivelet, tukikumit ja laakerit joutuvat koville lumen päästyä tiivistepinnoille. Ja ehkä niistä läpikin. Kylmänkankeana alustanosat ovat kovilla metallin surkastuessa. Jää ottaa osan teräksen tilasta, kun nivel pakotetaan liikkumaan. Pakkanen laskee merkittävästi materiaalin väsymislujuutta eli toistojen määrä heikentää osaa. Jouset menevät yläpäästään poikki helpommin helmikuun korkeapaineilla.

Lumisateen jälkeen vuorottelevat sula- ja pakkaskelit tekevät tienpintaan palteita, joita ei ole mukava ylittää. Auto hakee urissa kuin maasturi metsätiellä. Jokainen töyssy ottaa kipeää. Nesteiskunvaimentajat tekevät autosta kivireen jo pakkasenkin puolesta. Koiranluut alkavat pitämään meteliä eivätkä vanhat vaimentimet tykkää ollenkaan. Talvi on kovaa aikaa auton alustalle. Ohittaminen kitkarenkailla muodokkaalla tiellä on myös mielenkiintoinen tapahtuma. Ohjausta saa tosissaan suitsia uusilla hakkapeliitoillakin. Jarrutusmatka niillä on tosin puolet nastattomiin pyörijöihin verrattuna. Alkutalvesta miettii tarviikohan kunnon lumirenkaita ollenkaan, kunnes tammikuun kylmät osoittavat kalliimman ratkaisun hyväksi. Uuden talvipyörän nastan kuluminen rospuutto-kelillä on pieni vero pitävämmästä ajosta sydäntalvella. Lapin reissukin tulee tehtyä.

Maantien suolaus on yleinen kiroilun aihe sinkkikasteettoman auton omistajalla. Pakkasessa kulkuneuvon ruostumista ei tapahdu, mutta sulan vesi, lika- ja suolomassan kerääntyminen koteloihin syö koria ja alustaa myöhemmin. Natriumkloridia roiskutetaan teille paljon erityisesti Etelä-Suomessa jääliirtojen välttämiseksi. Muualla maassa pääsääntönä on isojen väylien pitäminen mahdollisimman puhtaina. Jos auton ostoa miettii, on Kirkkonummella aikansa viettänyt menopeli pohjaltaan erivärinen kuin vastaava laivattu Ameriikan kalifornialainen. Länsirannikolla ei sada.

Kokemukseni moottoriöljyn sekaan laitettavasta X1r -metallinhoitoaineesta on hyvä. Kylmäkäynnistys alle kymmenen asteen pakkasessa on helpottunut huomattavasti suojakalvon levittyä sylinterin seiniin ja laakereiden väliin. Startti pyörittää konetta helpommin, mutta eroa entiseen ei huomaa enää -20°C lukemissa. Lisäksi öljyn kulutus on vähentynyt jo ikääntyneessä moottorissa. Lisäaineen käyttäminen voi pelastaa ennenaikaiselta hevosvoimien karkaamiselta. Moottoriin on laitettu myös halpaa tiivisteen käsittelyainetta, mikä stressaa kumeja vähemmän lämpötilan vaihteluissa. Ns. metalliosien ihmeaineita on markkinoilla toki muitakin kuten Xado, Resurs, Liqui Moly ja suomalainen Rvs.

Ohjaustehostimen öljynä käyttämäni ATF- laatikkoöljy laittaa pakkasella kääntämisen vaikeaksi pihalta lähtiessä. Öljy ei juokse ja sylinterin stefat kiittävät. Oikealla hydrauliikkaöljyllä on tosin lähes samat ominaisuudet. Jarrunesteet olisi syytä vaihtaa parin vuoden välein systeemiin kertyvän veden takia. Jarruvoima voi pienentyä aineen kiehuessa ja männät ruostuvat helpommin. Serpentiinitiellä laskeutuminen alas laaksoon voi olla tietysti jännittävämpää. Jäähdytysnesteenä autossani oleva Carlaken punainen toimii talvikäytössä mielestäni paremmin kuin vihreä vastaava. Auto lämpenee sisältä vähän nopeammin, mutta ilman etupahvia kone käy kylmän rajamailla. Sekoitus on laitettu kestämään mittarin mukaan -27°C.

Kun matka katkeaa talvisäällä, on luovuus aliarvostettua. Soitanko kaverin köyden kanssa 50 km:n päästä vai otanko taksin töihin. 5km:n kävely paukkupakkasella ei kuulosta hyvältä. Suomessa vuosimaksuun sisältyvää hinauspalvelua tarjoavat ainakin Autoliitto ja vakuutusyhtiöt. Suoraveloituksella kulkuneuvon siirtäminen onnistuu paikallisilta hinureilta. Vuonna 2014 tuli voimaan lakimuutos liikenneluvan vaatimisesta kaupalliselta toimijalta. Ilmaiseksi voi tienposkeen jäänyttä kuitenkin auttaa. Jos ajoneuvo sammuu moottoritiellä, voi sen siirtää ainoastaan seuraavaan liittymään ilman sanktioita. Liikennekäytöstä poistettua tai käyttökiellossa olevaa autoa saa puolestaan hinata vain trailerilla tai vähintään yksi akseli ilmassa. Tämä tekee monen auton kanssa harrastamisen vaikeaksi.

Vuonna 2013 poliisille tuli tieto 30101 :stä tieliikenneonnettomuudesta. Reilu parituhatta kertaa vähintään henkilöauton kuljettaja loukkaantui sairaalakuntoon (Liikenneturva). Suurin riski joutua kolariin on keski-ikäisellä miehellä tai vasta kortin saaneella pojalla. Niin jalankulkijat kuin autoilijatkin tunaroivat eniten kesällä päiväsaikaan kuivalla tienpinnalla. Ainoastaan loppiaisliikenteen vilkkaus aiheuttaa onnettomuuspiikin tilastoihin tammikuun kohdalle. Huono sää herättää yleisesti vaistot. Keskittyminen ajamiseen on parempaa, mutta liukkaan kanssa on turha tuudittautua ajatukseen kuolemattomuudesta.

Allekirjoittanut piti omaa tilastoa tammikuun 2016 ajan välille jättäneistä kulkuneuvoista ja lopputulos on seuraava. Reilun tuhannen ajokilometrin matkan varrella lähinnä Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan alueella löytyi 11 kappaletta menohalunsa menettäneitä peltilehmiä. Luku ei ole kovin tilastokelpoinen, mutta mielenkiinnosta eniten tienvieressä oli suhteessa Fordeja, kolme yksikköä. Toisena Volkswagen kahdella autollaan. Vuosimallit olivat 2000-luvun molemmin puolin. Eli sitä mitä on eniten liikenteessä. Yksi ulosajettukin tuli nähtyä tiukan oikean mentyä kuskilla liian pitkäksi.

Talvi vaikuttaa monin tavoin autoilijan ja kuljettimen elämään. Pohjola ottaa veronsa tekniseltä laitteelta ja kysyy hermoja käskijältään. Kylmät ovat näillä leveyspiireillä vähenemään päin, mutta olosuhteet yhä vaihtelevampia. On lupa odottaa muutosta. Kesää odotellessa.