Kylmän vaikutukset nelipyöräisiin

Suomessa talvi näyttää kaikki puolensa; on vettä, lunta, jäätä ja höyryä. Yhdistettä kaikissa muodoissaan. Loskaa lentää joulukuussa lasinpesunestekannun edestä ja moottoriahan saa käyttää kunnon pakkasessa vain sen neljä minuuttia. Välillä ei tiedä tuleeko vesihöyry kannentiivisteestä vai sulavasta lumikasasta. Pyyhkijät saa irroittaa melkein joka aamu auton oltua ulkoilemassa yön yli. Sitä on Suomen talvi.

On todettu, että auton kylmäkäynnistys kuluttaa moottorin sisuksia Helsingistä Kuusamoon vastaavan matka-ajon verran. Tämä on helppo uskoa: Startti vikisee, koneenelimet kitisevät, perästä pöllähtää savupilvi ja lopulta laite on hörähtänyt käyntiin. Allekirjoittaneellakin on jäänyt usein myös lämmitys töpseli kuistin reunalle. Nykyään sydäntalvikelit ovat yksittäisiä jaksoja, kun Siperian tuulet pääsevät puhaltamaan parinkymmenen asteen pakkasrintaman suomineidon päälle. Ennen tätä on voitu olla plussan puolella kuukausitolkulla. Tammi-helmikuun ilmoihin on syytä varautua ajoissa tarkastamalla akku ja jäähdytinnesteet. Moottoriöljyn vahvuus mielellään 0- tai 5W - alkuiseksi. Jos kone sen sietää.

Kylmä vaikuttaa muuhunkin kuin pelkkään voimanlähteeseen. Ohjaus ennen kaupunkikierrosta on jäykkä kuin korean hallitus, kunnes letkeys palautuu kesäajan tasolle. Vaihdekeppiäkin saa tosissaan suostutella. Uudemmissa autoissa päänvaivaa herättää myös kojelaudan ääntelyt, kun muovi hakee muotoaan lämpövaihtelussa. Talvi tekee hallaa autolle kokonaisvaltaisesti verrattuna suveen. Harvoin tulee ajateltua, kuinka pallonivelet, tukikumit ja laakerit joutuvat koville lumen päästyä tiivistepinnoille. Ja ehkä niistä läpikin. Kylmänkankeana alustanosat ovat kovilla metallin surkastuessa. Jää ottaa osan teräksen tilasta, kun nivel pakotetaan liikkumaan. Pakkanen laskee merkittävästi materiaalin väsymislujuutta eli toistojen määrä heikentää osaa. Jouset menevät yläpäästään poikki helpommin helmikuun korkeapaineilla.

Lumisateen jälkeen vuorottelevat sula- ja pakkaskelit tekevät tienpintaan palteita, joita ei ole mukava ylittää. Auto hakee urissa kuin maasturi metsätiellä. Jokainen töyssy ottaa kipeää. Nesteiskunvaimentajat tekevät autosta kivireen jo pakkasenkin puolesta. Koiranluut alkavat pitämään meteliä eivätkä vanhat vaimentimet tykkää ollenkaan. Talvi on kovaa aikaa auton alustalle. Ohittaminen kitkarenkailla muodokkaalla tiellä on myös mielenkiintoinen tapahtuma. Ohjausta saa tosissaan suitsia uusilla hakkapeliitoillakin. Jarrutusmatka niillä on tosin puolet nastattomiin pyörijöihin verrattuna. Alkutalvesta miettii tarviikohan kunnon lumirenkaita ollenkaan, kunnes tammikuun kylmät osoittavat kalliimman ratkaisun hyväksi. Uuden talvipyörän nastan kuluminen rospuutto-kelillä on pieni vero pitävämmästä ajosta sydäntalvella. Lapin reissukin tulee tehtyä.

Maantien suolaus on yleinen kiroilun aihe sinkkikasteettoman auton omistajalla. Pakkasessa kulkuneuvon ruostumista ei tapahdu, mutta sulan vesi, lika- ja suolomassan kerääntyminen koteloihin syö koria ja alustaa myöhemmin. Natriumkloridia roiskutetaan teille paljon erityisesti Etelä-Suomessa jääliirtojen välttämiseksi. Muualla maassa pääsääntönä on isojen väylien pitäminen mahdollisimman puhtaina. Jos auton ostoa miettii, on Kirkkonummella aikansa viettänyt menopeli pohjaltaan erivärinen kuin vastaava laivattu Ameriikan kalifornialainen. Länsirannikolla ei sada.

Kokemukseni moottoriöljyn sekaan laitettavasta X1r -metallinhoitoaineesta on hyvä. Kylmäkäynnistys alle kymmenen asteen pakkasessa on helpottunut huomattavasti suojakalvon levittyä sylinterin seiniin ja laakereiden väliin. Startti pyörittää konetta helpommin, mutta eroa entiseen ei huomaa enää -20°C lukemissa. Lisäksi öljyn kulutus on vähentynyt jo ikääntyneessä moottorissa. Lisäaineen käyttäminen voi pelastaa ennenaikaiselta hevosvoimien karkaamiselta. Moottoriin on laitettu myös halpaa tiivisteen käsittelyainetta, mikä stressaa kumeja vähemmän lämpötilan vaihteluissa. Ns. metalliosien ihmeaineita on markkinoilla toki muitakin kuten Xado, Resurs, Liqui Moly ja suomalainen Rvs.

Ohjaustehostimen öljynä käyttämäni ATF- laatikkoöljy laittaa pakkasella kääntämisen vaikeaksi pihalta lähtiessä. Öljy ei juokse ja sylinterin stefat kiittävät. Oikealla hydrauliikkaöljyllä on tosin lähes samat ominaisuudet. Jarrunesteet olisi syytä vaihtaa parin vuoden välein systeemiin kertyvän veden takia. Jarruvoima voi pienentyä aineen kiehuessa ja männät ruostuvat helpommin. Serpentiinitiellä laskeutuminen alas laaksoon voi olla tietysti jännittävämpää. Jäähdytysnesteenä autossani oleva Carlaken punainen toimii talvikäytössä mielestäni paremmin kuin vihreä vastaava. Auto lämpenee sisältä vähän nopeammin, mutta ilman etupahvia kone käy kylmän rajamailla. Sekoitus on laitettu kestämään mittarin mukaan -27°C.

Kun matka katkeaa talvisäällä, on luovuus aliarvostettua. Soitanko kaverin köyden kanssa 50 km:n päästä vai otanko taksin töihin. 5km:n kävely paukkupakkasella ei kuulosta hyvältä. Suomessa vuosimaksuun sisältyvää hinauspalvelua tarjoavat ainakin Autoliitto ja vakuutusyhtiöt. Suoraveloituksella kulkuneuvon siirtäminen onnistuu paikallisilta hinureilta. Vuonna 2014 tuli voimaan lakimuutos liikenneluvan vaatimisesta kaupalliselta toimijalta. Ilmaiseksi voi tienposkeen jäänyttä kuitenkin auttaa. Jos ajoneuvo sammuu moottoritiellä, voi sen siirtää ainoastaan seuraavaan liittymään ilman sanktioita. Liikennekäytöstä poistettua tai käyttökiellossa olevaa autoa saa puolestaan hinata vain trailerilla tai vähintään yksi akseli ilmassa. Tämä tekee monen auton kanssa harrastamisen vaikeaksi.

Vuonna 2013 poliisille tuli tieto 30101 :stä tieliikenneonnettomuudesta. Reilu parituhatta kertaa vähintään henkilöauton kuljettaja loukkaantui sairaalakuntoon (Liikenneturva). Suurin riski joutua kolariin on keski-ikäisellä miehellä tai vasta kortin saaneella pojalla. Niin jalankulkijat kuin autoilijatkin tunaroivat eniten kesällä päiväsaikaan kuivalla tienpinnalla. Ainoastaan loppiaisliikenteen vilkkaus aiheuttaa onnettomuuspiikin tilastoihin tammikuun kohdalle. Huono sää herättää yleisesti vaistot. Keskittyminen ajamiseen on parempaa, mutta liukkaan kanssa on turha tuudittautua ajatukseen kuolemattomuudesta.

Allekirjoittanut piti omaa tilastoa tammikuun 2016 ajan välille jättäneistä kulkuneuvoista ja lopputulos on seuraava. Reilun tuhannen ajokilometrin matkan varrella lähinnä Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan alueella löytyi 11 kappaletta menohalunsa menettäneitä peltilehmiä. Luku ei ole kovin tilastokelpoinen, mutta mielenkiinnosta eniten tienvieressä oli suhteessa Fordeja, kolme yksikköä. Toisena Volkswagen kahdella autollaan. Vuosimallit olivat 2000-luvun molemmin puolin. Eli sitä mitä on eniten liikenteessä. Yksi ulosajettukin tuli nähtyä tiukan oikean mentyä kuskilla liian pitkäksi.

Talvi vaikuttaa monin tavoin autoilijan ja kuljettimen elämään. Pohjola ottaa veronsa tekniseltä laitteelta ja kysyy hermoja käskijältään. Kylmät ovat näillä leveyspiireillä vähenemään päin, mutta olosuhteet yhä vaihtelevampia. On lupa odottaa muutosta. Kesää odotellessa.