Autojen markkinahinta määräytyy kysynnän ja tarjonnan mukaan. Halutumpi malli pienellä tarjonnalla on usein kallein. Perinteisesti Japanin Toyotaan luotetaan Suomessa eniten, mutta tällöin on käyttöautossa tyydyttävä keskinkertaiseen suorituskykyyn. Alle kaksilitraiset vapaasti hengittävät voidaan rajata karkeasti samaan kansanauto -kategoriaan. Näillä menopeleillä ei saada uskonnollisia elämyksiä. Tuntuva 50 hevosvoiman lisäpotentiaali syntyy esimerkiksi Skodalla ja Ford ST:llä turbon siivittämänä, kun taas Volkkarin GTi puhaltaa vielä vapaasti. Näistä versioista seuraavakin askel on tarjolla; tosin käytännöllisyyden kustannuksella. Nykytrendinä on moottoreiden korkeaviritteisyys, jolloin iskutilavuudesta häviää paljon tilaa. Turbo tai mekaaninen ahdin säestää menoa. Kysymysmerkkinä on yksilitraisten yli sataheppaisten koneiden kestävyys pitkässä juoksussa niin merkillä kuin merkillä. Nämä voimanlähteet ovat valmiiksi trimmattuja, mutta pyörivää massaa ja kitkapintoja on vähemmän. Metallin kestävyys pannaan koetukselle.
Perusautoa astetta liukkaampi menijä voi maksaa käytettynä 20-50% enemmän kuin vaihtoehtonsa. Sen arvo laskee keskimäärin nopeammin suuremman lähtöhinnan ja lyhyemmän käyttöiän takia. Niinpä pari vuotta vanha sport-malli voi olla vaihtoehto uudelle tavis-kulkineelle. Lisähuoltoihin on kuitenkin varauduttava. Rahalla saa ajomukavuuden ja turvallisuuden tunteen tienpäällä ohittaessa. Alusta on jäykempi ja vaihteisto muuntaa voiman nopeasti asvalttiin.
Tavallisen käyttöauton ja "sliiperin" kulutuslukemat lähestyvät nyt kovaa vauhtia toisiaan . Keveällä kaasujalalla erikoismoottori suoriutuu euron venytyksestä jopa perinteistä mallia paremmin. Autotehtaiden viritystekniikka menee koko ajan harppauksin eteenpäin. Esimerkiksi kaksilitraisen Skodan bensaturbon kaupunkikulutus on vähentynyt 10,1 :stä 7,7 litraan kuuden vuoden aikana tapahtuneessa kehityksessä (2009-2015). Tulevaisuudessa lukemat pienevät entisestään sähkön ottaessa valtaa hybridi-markkinoilla. Toisaalta vaihtoehtoisten polttoaineiden läpimurto muuttaa kulutuslukemat totaalisesti.
Dieselit ovat ryhmä itsessään. Tähän koulukuntaan kuuluvat muunmuassa sataakahtakymppiä etelästä Lappiin ajavat duunarit ja toimihenkilöt. He pitävät olostaan raa´an voiman välittyessä kaasupolkimesta maankamaraan. Nastat ovat lujilla terävissä kiihdytyksissä. Voima loppuu pienellä moottorilla kolmentuhannen kierrosluvun jälkeen, jolloin kaivetaan laatikosta ylivaihde tai mennään muuten vain suurinta kattonopeutta eteenpäin. Perinteisiä naftatoimisia kulkineita on tarjonnut jo pitkään esimerkiksi Audi. Kaksilitraisesta turbosta on lähivuosina otettu irti jopa 170-190 hevosvoimaa ja 350-400 Newtonmetriä. Voidaan puhua nautinnollisista lukemista ja samaan hengenvetoon myös kukkaro tykkää mittarikentällä touhutessa.
Suomalaiset tykkäävät perinteisistä "karvalakkimallin" autoista. 1.6 litrainen menijä riittää hyvin. Ajoihan isänikin sellaisella. Nykyään auton lisävarusteiden kirjosta ilmastointi alkaa olemaan hyväksyttyjen listalla. Pysäköintiavustimet ja tutkat tekevät vielä tuloaan suurelle yleisölle. On totta, että autoiluun ja käytännöllisyyteen pätee myös vanha sääntö: Mitä vähemmän liikkuvia osia, sen parempi. Ihmiset vierastavat vielä tätä ajatusta nykysähkön hoitaessa enemmän ja enemmän auton eri toimintoja. Alipainetta haistelevat anturit ovat väistyneet jo päiviä sitten. Nykyään pakokaasu-turbokin herätetään eloon sähköavusteisesti. Uudet turvavarusteet automaattisesta hätäjarrutuksesta kaistanvaihtoon ja liikkeellelähtöön auttavat oikeasti rattiin nukahtaessa. Uuteen tilanteeseen sopeudutaan vähitellen. Toisilla muutos kestää kauemmin. Vanhassa vara parempi sanoi mies, joka vieraili samassa lomakohteessa 17:ä kertaa.
Nykytrendi automaailmassa on se, että voima on ylivoimaa. Premium- ja jo keskiluokan autotkin kulkevat eteenpäin lähes pintakaasun turvin. Tästä esimerkkinä Volvo luottaa uudessa V90:ssä jokaisessa mallin moottorissa 1969-kuutioiseen runkoon (2016). Downsizing eli voimanpesien tiivistäminen pienempään tilaan jatkuu ja T5 ei ole näin enää viisikoloinen vaan nelisylinterinen murisija. Kesyimmästä bensakoneesta otetaan nyt pois 254 hevosvoimaa ja 350Nm vääntöä. Pakokaasuturbon voimalla. Kehitys kymmenen vuoden takaiseen on merkittävä, koska moottorista on lähtenyt koosta pois viidesosa teholukemien jopa hieman noustessa. Hiilidioksidi-päästöt ovat pienentyneet parikymmentä grammaa kilometrillä Euro 5 -standardin myötä. Lippulaiva-mallissa suhteellisen pientä konetta auttaa sähkömoottori, jolloin voima- ja päästölukemat saadaan edustusluokan tasolle ja samalla vihreiksi.
2016 vuonna ei haeta enää niin paljon kokemuksia ja vauhdinhurmaa liikenteessä kuin ennen. 70-luvulla Hankirallin voittaja saattoi ajaa paluumatkan kotiin Keski-Suomeen siviilirenkailla, piikkipyörien ollessa mukana auton takakontissa. Mekaanikkoakaan ei tuohon aikaan tarvittu. Kyseessä oli yhden miehen show. Autoilu menee kuitenkin koko ajan helpompaan suuntaan. Menneiden vuosikymmenien rallikuninkaat eivät osanneet ennustaa nelivetojen ja ajonvakautusten läpimurtoa. Ajotoimintojen automatisoinneista puhumattakaan. Nykypäivänä puoliautomaattinen autoilu Tampereelta Helsinkiin on realismia. Teknologian kehitys vapauttaa ihmisen voimavaroja muuhun toimintaan; voidaan palautua paremmin ja keskittyä vaikkapa perillä paremmin urheilusuoritukseen. Ihminen on tulevaisuudessa ehkä mukavuudenhaluisempi, mutta erittelee kykynsä entistä selkeämmin. Farkut jalassa ei urheilla. Auton kehittyminen on samanlainen ilmiö kuin mobiili vallankumous. Biili on aina paikalla ja valmiina, muttei vaadi itselleen niin paljon huomiota.
Sport tourer tai muun urheilullisemman automallin valitseminen arkikäyttöön lisää kuljettajan pelivaraa liikenteessä talouden salliessa. Nuorekas meno on päivän sana, mutta kaikkea voimareserviä harvoin edes tarvitsee. Hätätilan varalta sitä on hyvä olla. Liikennevaloista ja risteyksistä poistuminen nopeasti lisää kulkemisen joustavuutta ja pipon ei tarvitse olla kireällä ylämäessäkään. Todellisen perusauton valitsija luottaa ehkä enemmän alhaiseen hintaan ja siihen ettei menopeliä tarvitse viedä merkkihuoltoon ensimmäisen sähkövian ilmaantuessa.
Tulevaisuudessa käy niin, että ns. tavalliset vuosituhannen taitteen autot häviävät pikkuhiljaa katukuvasta. Moottorit tulevat olemaan korkeasti trimmattuja päästönormien kiristyessä. Hyötysuhteet paranee. Polttomoottorit menettävät kuitenkin pian monopoliaan autoilun suvereenina voimanlähteenä. Tai riippuu mihin herra Trump maailmaamme johtaa. Autolta vaaditaan enemmän myös mukavuudessa ja turvallisuudessa. Olemme murroksessa, jolloin auton elinkaari muuttuu valmistajien tehdessä enemmän yhteistyötä. Varmaa on kuitenkin se, että vanhempi tavallinen auto kysyy ja vaatii enemmän käskijältään. Ainakaan rattitaidot eivät pääse kuskilta ruostumaan. Kummallakin autoilun koulukunnalla on puolensa. Autonsa saa valita. Suomi on vapaa maa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti