Suomessa talvi näyttää kaikki puolensa; on vettä, lunta,
jäätä ja höyryä. Yhdistettä kaikissa muodoissaan. Loskaa lentää joulukuussa
lasinpesunestekannun edestä ja moottoriahan saa käyttää kunnon pakkasessa vain
sen neljä minuuttia. Välillä ei tiedä tuleeko vesihöyry kannentiivisteestä vai
sulavasta lumikasasta. Pyyhkijät saa irroittaa melkein joka aamu auton oltua ulkoilemassa
yön yli. Sitä on Suomen talvi.
On todettu, että auton kylmäkäynnistys kuluttaa moottorin
sisuksia Helsingistä Kuusamoon vastaavan matka-ajon verran. Tämä on helppo
uskoa: Startti vikisee, koneenelimet kitisevät, perästä pöllähtää savupilvi ja
lopulta laite on hörähtänyt käyntiin. Allekirjoittaneellakin on jäänyt usein
myös lämmitys töpseli kuistin reunalle. Nykyään sydäntalvikelit ovat yksittäisiä
jaksoja, kun Siperian tuulet pääsevät puhaltamaan parinkymmenen asteen
pakkasrintaman suomineidon päälle. Ennen tätä on voitu olla plussan puolella
kuukausitolkulla. Tammi-helmikuun ilmoihin on syytä varautua ajoissa
tarkastamalla akku ja jäähdytinnesteet. Moottoriöljyn vahvuus mielellään 0- tai
5W - alkuiseksi. Jos kone sen sietää.
Kylmä vaikuttaa muuhunkin kuin pelkkään voimanlähteeseen.
Ohjaus ennen kaupunkikierrosta on jäykkä kuin korean hallitus, kunnes letkeys
palautuu kesäajan tasolle. Vaihdekeppiäkin saa tosissaan suostutella.
Uudemmissa autoissa päänvaivaa herättää myös kojelaudan ääntelyt, kun muovi
hakee muotoaan lämpövaihtelussa. Talvi tekee hallaa autolle kokonaisvaltaisesti
verrattuna suveen. Harvoin tulee ajateltua, kuinka pallonivelet, tukikumit ja
laakerit joutuvat koville lumen päästyä tiivistepinnoille. Ja ehkä niistä
läpikin. Kylmänkankeana alustanosat ovat kovilla metallin surkastuessa. Jää
ottaa osan teräksen tilasta, kun nivel pakotetaan liikkumaan. Pakkanen laskee
merkittävästi materiaalin väsymislujuutta eli toistojen määrä heikentää osaa. Jouset
menevät yläpäästään poikki helpommin helmikuun korkeapaineilla.
Lumisateen jälkeen vuorottelevat sula- ja pakkaskelit
tekevät tienpintaan palteita, joita ei ole mukava ylittää. Auto hakee urissa kuin
maasturi metsätiellä. Jokainen töyssy ottaa kipeää. Nesteiskunvaimentajat
tekevät autosta kivireen jo pakkasenkin puolesta. Koiranluut alkavat pitämään
meteliä eivätkä vanhat vaimentimet tykkää ollenkaan. Talvi on kovaa aikaa auton
alustalle. Ohittaminen kitkarenkailla muodokkaalla tiellä on myös
mielenkiintoinen tapahtuma. Ohjausta saa tosissaan suitsia uusilla
hakkapeliitoillakin. Jarrutusmatka niillä on tosin puolet nastattomiin pyörijöihin
verrattuna. Alkutalvesta miettii tarviikohan kunnon lumirenkaita ollenkaan,
kunnes tammikuun kylmät osoittavat kalliimman ratkaisun hyväksi. Uuden
talvipyörän nastan kuluminen rospuutto-kelillä on pieni vero pitävämmästä
ajosta sydäntalvella. Lapin reissukin tulee tehtyä.
Maantien suolaus on yleinen kiroilun aihe sinkkikasteettoman
auton omistajalla. Pakkasessa kulkuneuvon ruostumista ei tapahdu, mutta sulan
vesi, lika- ja suolomassan kerääntyminen koteloihin syö koria ja alustaa myöhemmin.
Natriumkloridia roiskutetaan teille paljon erityisesti Etelä-Suomessa
jääliirtojen välttämiseksi. Muualla maassa pääsääntönä on isojen väylien
pitäminen mahdollisimman puhtaina. Jos auton ostoa miettii, on Kirkkonummella
aikansa viettänyt menopeli pohjaltaan erivärinen kuin vastaava laivattu Ameriikan
kalifornialainen. Länsirannikolla ei sada.
Kokemukseni moottoriöljyn sekaan laitettavasta X1r -metallinhoitoaineesta on hyvä. Kylmäkäynnistys alle kymmenen asteen pakkasessa on helpottunut huomattavasti suojakalvon levittyä sylinterin seiniin ja laakereiden väliin. Startti pyörittää konetta helpommin, mutta eroa entiseen ei huomaa enää -20°C lukemissa. Lisäksi öljyn kulutus on vähentynyt jo ikääntyneessä moottorissa. Lisäaineen käyttäminen voi pelastaa ennenaikaiselta hevosvoimien karkaamiselta. Moottoriin on laitettu myös halpaa tiivisteen käsittelyainetta, mikä stressaa kumeja vähemmän lämpötilan vaihteluissa. Ns. metalliosien ihmeaineita on markkinoilla toki muitakin kuten Xado, Resurs, Liqui Moly ja suomalainen Rvs.
Ohjaustehostimen öljynä käyttämäni ATF- laatikkoöljy laittaa
pakkasella kääntämisen vaikeaksi pihalta lähtiessä. Öljy ei juokse ja
sylinterin stefat kiittävät. Oikealla hydrauliikkaöljyllä on tosin lähes samat ominaisuudet.
Jarrunesteet olisi syytä vaihtaa parin vuoden välein systeemiin kertyvän veden
takia. Jarruvoima voi pienentyä aineen kiehuessa ja männät ruostuvat helpommin.
Serpentiinitiellä laskeutuminen alas laaksoon voi olla tietysti jännittävämpää.
Jäähdytysnesteenä autossani oleva Carlaken punainen toimii talvikäytössä
mielestäni paremmin kuin vihreä vastaava. Auto lämpenee sisältä vähän
nopeammin, mutta ilman etupahvia kone käy kylmän rajamailla. Sekoitus on
laitettu kestämään mittarin mukaan -27°C.
Kun matka katkeaa talvisäällä, on luovuus aliarvostettua.
Soitanko kaverin köyden kanssa 50 km:n päästä vai otanko taksin töihin. 5km:n
kävely paukkupakkasella ei kuulosta hyvältä. Suomessa vuosimaksuun sisältyvää hinauspalvelua
tarjoavat ainakin Autoliitto ja vakuutusyhtiöt. Suoraveloituksella kulkuneuvon
siirtäminen onnistuu paikallisilta hinureilta. Vuonna 2014 tuli voimaan
lakimuutos liikenneluvan vaatimisesta kaupalliselta toimijalta. Ilmaiseksi voi
tienposkeen jäänyttä kuitenkin auttaa. Jos ajoneuvo sammuu moottoritiellä, voi
sen siirtää ainoastaan seuraavaan liittymään ilman sanktioita. Liikennekäytöstä
poistettua tai käyttökiellossa olevaa autoa saa puolestaan hinata vain
trailerilla tai vähintään yksi akseli ilmassa. Tämä tekee monen auton kanssa
harrastamisen vaikeaksi.
Vuonna 2013 poliisille tuli tieto 30101 :stä
tieliikenneonnettomuudesta. Reilu parituhatta kertaa vähintään henkilöauton
kuljettaja loukkaantui sairaalakuntoon (Liikenneturva). Suurin riski joutua
kolariin on keski-ikäisellä miehellä tai vasta kortin saaneella pojalla. Niin
jalankulkijat kuin autoilijatkin tunaroivat eniten kesällä päiväsaikaan
kuivalla tienpinnalla. Ainoastaan loppiaisliikenteen vilkkaus aiheuttaa
onnettomuuspiikin tilastoihin tammikuun kohdalle. Huono sää herättää yleisesti
vaistot. Keskittyminen ajamiseen on parempaa, mutta liukkaan kanssa on turha
tuudittautua ajatukseen kuolemattomuudesta.
Allekirjoittanut piti omaa tilastoa tammikuun 2016 ajan välille jättäneistä kulkuneuvoista ja lopputulos on seuraava. Reilun tuhannen ajokilometrin matkan varrella lähinnä Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan alueella löytyi 11 kappaletta menohalunsa menettäneitä peltilehmiä. Luku ei ole kovin tilastokelpoinen, mutta mielenkiinnosta eniten tienvieressä oli suhteessa Fordeja, kolme yksikköä. Toisena Volkswagen kahdella autollaan. Vuosimallit olivat 2000-luvun molemmin puolin. Eli sitä mitä on eniten liikenteessä. Yksi ulosajettukin tuli nähtyä tiukan oikean mentyä kuskilla liian pitkäksi.
Talvi vaikuttaa monin tavoin autoilijan ja kuljettimen elämään. Pohjola ottaa veronsa tekniseltä laitteelta ja kysyy hermoja käskijältään. Kylmät ovat näillä leveyspiireillä vähenemään päin, mutta olosuhteet yhä vaihtelevampia. On lupa odottaa muutosta. Kesää odotellessa.
